Elämäni hevoset

Moikka! Tänään ajattelin kirjoittaa postauksen elämäni hevosista. Idean tähän postaaukseen sain Katrilta. Kiitos siitä!

©Emmi Salo

Tässä postauksessa aijon siis kertoa hevosia, jotka ovat tai ovat olleet minulle todella tärkeitä ja jotka ovat opettaneet minulle paljon.

Mutta menään vain suoraan postaukseen!

Ihan ensimmäinen hevonen jolla ratsastin ensimmäisen puolikkaan ratsastustuntini oli Muhosen tallin Newforestruuna Vallas Hannibal eli "Vallu". Vallulla ratsastin tosiaan ensimmäisen kerran tunnilla. Toki olin aijemmin ollut esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa talutusratsastuksessa, mutta ensimmäisen ratsastus tuntini ratsastin Vallulla. Vallusta en muista oikeastaa yhtään mitään koska herra siirtyi muistaakseni aika pian vihreämmille laitumille.

Vallu

 -Huomatkaa epäluuloinen ilmeeni-

Toinen tärkeä hevonen on minulle varmaankin poni, joka auttoi minua pääsemään yli ratsastus pelostani. Magnolia v. Lievendaal eli tutummin Kukka oli Stall Ax:lla ollut shettistamma, jolla aloitin ratsastuksen noin vajaan vuoden tauon jälkeen. Kukka oli kaikkien rakastama ihana ja rauhallinen vanha poni neiti. Kävimmehän jopa Kukan kanssa kahdet yhteiset agility- kisatkin, joista toisessa sijotuimme jopa kolmanneksi. Valitettavasti Kukkakin siirtyi vihreämmille laitumille vuonna 2013.

Kukka

Yksi tärkeä hevonen on myös suomenhevosruuna Pampalo eli "Pampsku", joka on myöskin jo enkelihevonen. Pampsku asui Ratsutalli Ridalla ja olin ensimmäinen hevonen kenellä menin siellä. Pampsku oli ihana ja rauhallinen ja tietenkin super kiltti niin hoitaa kuin ratsastaakkin.

Pampalo

Seuraava tärkeä hevonen onkin sitten varmaan Ajan-Vellu eli Vellu, joka asui myös Ridalla. Vellukin on suokkiruuna, tosin aika pienikokoinen. Tällä hetkellä Vellu on muistaaksei 14-vuotias. Vellu opetti minulle paljon päättäväisyyttä ja ettei saa koskaan antaa periksi. Osasihan se poika olla välillä aika itsepäinen. Muistan yhdenkin tunnin, kun Vellu vain nykäisi minulta ohjat useaan kertaan ja syöksyi puskaan syömään. Vellun askeleetkaan eivät olleet todellakaaan helpoimmasta päästä ja taluttaessakin Vellu yritti kiikuttaa minua kokoajan puskaan. Mutta Vellu oli kaikesta huolimatta suosikkihevoseni todella kauan! Valitettavasti Vellu myytiin viime talvena. Vellu on edelleenkin hevonen, jota ikävöin eniten. <3

Vellu

Vellun lähtöä onneksi helpotti Rikur eli "Rambo". Rambo on 16-vuotias russ-poni ja aivan unelmien poni ratsastaa, jos hän sille päälle sattuu. Yleinsä Rambo on kaikessa erittäin nöyrä, kiltti ja kunnon herrasmies poni. Rambolla on myös tietenkin tämä "mörkökulma-höpötys" eli yhtä kentän kulmista täytyy pelätä, jos ei huvita tehdä töitä. Mutta kuten sanoin, Rambo on yleensä todella nöyrä ja mukava ratsastaa sekä tietysti myös hoitaa. Muistaakseni Rambo tuli Ridalle joskus 2015 vuoden talvella. Rambo ja Rambon todella tasaiset askeleet jopa opettivat minut laukkaamaan. Sen takia oikeastaan valitsinkin Rambon tähän, vaikka olihan Rambo myös suosikkiponini hetki sitten. Nyt olen kuitenkin kasvanut jo aika pitkäksi Rambolle, joten menen sillä enään hyvin harvoin.

Rambo

Nyt kun en enään oiken Rambolla pysty ratsastamaan, niin aloitin keväällä ratsastamaan Ridan tallille tulleella saksalaisella ratsuponilla, Celinalla. Celina ei tosiaan ole Ridan tallin hevonen, vaan on yksityisen, mutta sitä saadaan käyttää muutamilla tunneilla. Celina on jo 20-vuotias ja Ridalle tullessaan erittäin jäykkä ja lihakseton. Minä sitten aloin jumppailemaan ponin kanssa ja nyt se on jo varsin mukava. Vaikka jokainen hevonen on opettanut minulle päättäväisyyttä, on Celina mielestäni opettanut sitä eniten. Kun  Celina tuli se oli todella itsepäinen ratsastaessa ja testasi ratsastajaa. Ja kyllähän se sitä vieläkin tekee silloin tällöin. Mutta Celina on kuiten tällä hetkellä varmaankin se kaikkein tärkein hevonen minulle.

Celina ©Olivia Alahuhta

Tokikaan ei saa unohtaa Rhydyfelin Sun Poppya  eli "Poppya",  rakasta hoitoponiani Hevostaito-koululla. Poppyyn tutustuin vasta tänä kesänä. Poppy on todella ihana ja herkkä Whels-poni. Poppy on todella arka, mikä on opettanut minua taas rohkeammaksi. Valitettavasti en ole nähnyt Poppyä piiiitkiin aikoihin, koska se on ollut tallin omistajan kotitallissa eikä Stall Cankuksen tilossa olevalla Hevostaito-koululla.

Poppy © Heini Miettinen

Totta kai rakastan vielä monia muita hevosia, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, mutta tässä olisi ehkä tärkeimmät hevoset.

Toivottavasti tästä ei tullut aivan liian lyhyt ja tylsä. Ja pahoittelen vielä kuvien laatua, mutta osa kuvista on jouduttu ottaa videoista ja osa ovat aika vanhojakin.

Toivottavasti tykkäsit ja kerro se toki kommenteissa sekä postausideoita saisi aina heitellä!

-Viltse & hepat<3